Hei, kuuleeko kukaan??

Ennen synnytyslaitoksella vauvojen kuulo testattiin töräytyksellä. Pamautettiin tööttiä ja jos vauva hätkähti x-asentoon, hän kuuli. Sitten päästiin kotiin.

Nykyään on ihan eri meno. Namun kuuloa yritettiin testata synnyslaitoksella toisena päivänä. Laite oli harmaa kapula, jonka johdon pää työnnettiin pieneen korvaan ja sitten oltiinkin ihan hiljaa...  

Melkein nauratti, kun laitetta katsoi. Ensimmäisenä tuli mieleen, että Ghostbustersistako laitteen lainasitte? Haamujengin ikäiseltä ja näköiseltä se ainakin näytti.

Kuulokoe ei jostain syystä mennyt läpi. Ajateltiin, että korvakäytävät ovat varmasti vielä niin pienet. Sovittiin, että tulemme kolmen päivän päästä uudelleen laitokselle kuulokokeeseen. 

Ja mehän tulimme. Tutkimuksen teki nuori tyttö, itseänikin nuoremmalta vaikutti. Inhottavaa sanoa, mutta nuori ikä ja vähän epävarmat otteet eivät antaneet kauhean vakuuttavaa kuvaa tutkimuksesta, varsinkin kun aikaa kului ainakin kaksi tuntia ja taaskaan emme saaneet tulosta. Hoitaja ei myöskään ollut tietoinen kalloasioista, eikä muistakaan meidän asioista.. (Olisiko ollut kauhea vaiva lukea potilastiedot ennen koetta, jos meillä olisi kysyttävää?)

Noooh, eipä siinä sitten. Taas ajateltiin, että korvakäytävät ovat varmasti liian pienet. Saisimme kutsun kätilöopistolle uuteen tutkimukseen kolmen viikon päähän.

Seuraava kätilöopiston kuulotutkimus: Ensinnäkin tapaamisaika oli varhain, tulimme julkisilla Vantaalta Helsinkiin. Onneksi veljeni tuli hoitamaan Hugoa, muuten olisi ollut vielä rankempi aamu. 

Vastasyntynyt, nelivuotias, julkinen liikenne, sairaala ja varhainen aamu = APUA

Emme erityisesti liiku Helsingissä, kaupunki on niin sekava autoineen ja äkäisine aamuihmisineen. Kohtalon saattelemana (tietenkin) kävelimme väärään suuntaan ja eksyimme. Nyt naurattaa, silloin raivostutti. :D 

Olimme onneksi vain vähän myöhässä tapaamisesta. Veljeni oli kysynyt kauanko meillä kestäisi. Sanoin, ettei varmaan tuntia enempää, korvat varmaan tutkitaan nopeasti.

Hohhohhoo, mitä roskaa! Aikaa meni kokeeseen yli kaksi tuntia, jonka aikana tytön olisi pitänyt olla täysin hiljaa, ynähtämättä. Mittauskone lakkasi heti mittaamasta, jos oli ristiääniä.

Syötin tytön, silloin ynisi. Nukutin tytön, ynisi unissaan. Tyttö heräsi, annettiin tutti, kuului imutusta. Parhaimmillaan Namu oli 45 minuuttia hiljaa (tarkkailin minuutteja seinäkellosta), eikä tutkimusta saatu suoritettua. Toisen korvan mittaus jäi yhdestä palkista kiinni.. :@ Hoitaja kävi jopa kysymässä lääkäriltä, voisiko tuloksen kirjata, muttei tietenkään voisi.

Joten saimme lähetteen korvaklinikalle Meilahteen. Plääääh.

Eipä mitään, tytön terveys tietenkin tärkeintä<3 


Ketutti kuitenkin, sillä kyllähän jokaisesta näistä tutkimuksista muistettiin lasku lähettää kotiin. Kun kerta maksaa reilu 30 euroa, kokonaissummana yli 90 euroa on jo aika hullua, ottaen huomioon, ettei mitään tulosta saatu tehtyä..

Meilahden korvaklinikalla tyttö tutkittiinkin ihan eri laitteilla, oli jos jonkinmoista johtoa. Lääkäri imuroi korvakäytävät vaikusta, ja siitäkös tyttö ei tykännyt. Pienen elämänsä ensimmäinen oikea huuto raikui pitkin käytäviä! 

Itkun jälkeen väsytti ja silloin saatiin tutkimukset hoidettua läpi, ja kuinkas kävikään: TADAA, 100% kuulo! Niinkuin niin monesti me vanhemmat sanottiin, että kyllä tyttö reagoi pieniin kuiskauksiinkin. 

Huh, helpotusta. 


Mitä palloilua koko touhu olikaan. Olisi suoraan laittanut ajan korvaklinikalle ensimmäisen kerran jälkeen..