Valitettavasti Namulla oli jo toinen viikko räkätautia menossa, joten jouduin perumaan ajan. Ohjeissa, kun lukee, ettei räkäistä lasta nukuteta.
Soitin siis Husukeen ja juttelin hoitajan kanssa. Nimen unohdin heti, mutta kiva nainen oli. Arvioin tytön nuhaisuuden olevan jo voiton puolella, ja päätimme kokeilla tulevana maanantaina kuvauttamista omassa unessa.
Se olisi ollut ihanteellisinta, sillä silloin 22.10 olevaa kirurgin tapaamista ja leikkaussuunnitelman tekoa ei tarvitsisi peruuttaa.
Sanomattakin selvää, ettei siitä kuvauttamisesta mitään tullut. Ensinnäkin oli ohjeistettu, että Namu olisi syömättä ja nukkumatta kolme tuntia. Automatkalla tyttö sammui kuin kynttilä.
Vuoroa odotettiin käytävällä istuen. Ne saamarin sairaalan käytävät ja karseat seinät. Ahdisti jo pelkästään se istuminen siellä. Varsinkin, kun koko oma sisäinen maailma huusi, ettei mun lapsi kuulu tänne!
Kuvaushuoneessa Namun olisi pitänyt nukkua pää suorassa ja kädet alhaalla painavien lyijypeitteiden alla, sekä olla liikkumatta samalla, kun kone hurisee ja kirkkaan punaiset lasersäteet valaisevat kasvoja.
Sain välillä tytön uneen, mutta aina havahtui, kun jotain tapahtui. Sitten kuulin röntgenhoitajalta, ettei vauvaa olisi tarvinnut olla syöttämättä. Päinvastoin. Yleensä vauva syötetään maitoa täyteen ennen kuvausta, jotta lapsi nukkuu kylläisenä sikeää unta.
Menin siis syöttämään tyttöä sivuhuoneeseen. Ensin vaikutti hyvältä, Namun silmät lupsuivat taas kiinni. Kunnes..
Kunnes vatsa oli täynnä, tyttö nosti kasvonsa äitiinsä päin ja alkoi naureskella! Ihan itseäkin alkoi hymyilyttää. Peli pelattu, kiitos, tämä pikkunainen ei varmasti nuku!
Ajat uusittiin siis marraskuun puolelle. Namu on tuolloin viisi kuukautta.
Tosin tämäkin aika saatiin sillä varauksella, että jos meidän kirurgi katsoo, että haluaa tytön aikaisemmin kuvautettavaksi, jonkun toisen aika siirretään ja mennään silloin. Muuten marraskuun alussa ollaan taas Husukessa, tällä kertaa nukutuksessa ja tulen hulluksi, jos silloin vielä tulee räkärautia tytölle.
Kaava on niin selvä; Kun Hugo sairasti räkätaudin, Namu oli paranemassa. Sitten alkoivat Namun aamuniistämiset uudestaan ja eiköhän pojalle tarttunut tarhasta raju oksennustauti..
"Hyvä, kun sairastavat, saavat vastustuskykyä!"
Alkaa riittämään kaikki taudit ja pöpöt, mutta minkäs teet. Lapsia, kun ei voi väkisin parantaa, ellei ole taikuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti