Kun kaiken takana on rakkaus..

"Lapset ovat kaikki kaikessa. Äiti on aina apuna, tukena ja läsnä. Äidillä on rajaton rakkaus."

Kun on ensimmäistä kertaa raskaana, odottaa malttamattomana pienen syntymää ja kaikkea sitä ihanaa, mitä lapsi tuo tullessaan. Samalla tulevan ajatteleminen voi tuntua jännittävältä ja jopa pelottavalta. 

Millainen äiti ja vanhempi minusta tulee?

Itse mietin äitiyttä paljonkin esikoista odottaessani. Olin 20-vuotias, vastavalmistunut ylioppilas ja tulossa äidiksi. Ystäviä samassa tilanteessa ei juurikaan ollut, ja tuttujen ihmisten asenteet vaihtelivat laidasta laitaan.

Sain kuulla lauseita, kuten;

- Nuoruus loppuu, kun saa lapsen.

- Katrin elämä menee pilalle, kun tekee lapsen. Opiskelut jää kesken.

- Liian nuoria, liian kakaroita.

Sekä

-ihanaa, just sopiva ikä tehdä lapsia!

-Sopii teille, onneksi olkoon!

-Me oltiin samanikäisiä, kun saatiin omat lapset.

Kannustuksen tärkeyttä ei voi edes kuvailla. Kun tuntui, että muilta sai kuulla vain läksytystä, pienikin kannustus tai onnittelu oli ihanaa. Sillä jaksoi. Onneksi meidän vanhemmat molemmin puolin olivat kannustavia, ihania ja tukea antavia!

Hugon synnyttyä huomasin, kuinka valtavan paljon oman äitini äitiys on vaikuttanut minuun ja antanut mallia. Monet ajatukset ja tavat kasvatuksessa heijastuvat omasta lapsuudesta.

Vaikka olen nyt jo aikuinen, iso tyttö, kahden lapsen äiti, en koskaan lakkaa olemasta lapsi äidilleni.

Kerran kysyin äidiltäni: "Milloinkohan lakkaan ihmettelemästä sitä, että olen ihan oikeasti saanut TYTÖN?" Viitaten tietysti kauniiseen tyttäreeni, Namuun.

Äitini vastasi: "Et koskaan." Koska ei hänkään ole lakannut ihmettelemästä minua.

Kun elämä antaa tai koettelee, on ihanaa huomata, että oma äiti on edelleen se ihminen, jonka kanssa haluaa kaikki ne tunteet ja tapahtumat jakaa. Mieheni lisäksi tietysti! 

Rexi - mummin jääkaappi :)