Pikku kakkosella on hyvät sivut, ellei jopa loistavat. Siellä voi katsella lastenohjelmia tai pelata pelejä. Sieltä löytyy myös askartelu -ohjeita ja muuta touhua lapsille.
Hugo on saanut katsella sieltä ohjelmia. Mummi oli opettanut käyttämään tietokoneen hiirtä ja nopeasti poika oppikin, miten piirrettyjä pystyy vaihtamaan toiseen.
Sitten kokeilimme pelien pelaamista.
Ensin sujui hyvin. Oli hauskaa ja Hugo oivalsi, mitä milloinkin pitää tehdä. Hittejä olivat etsi eroja - pelit, värittäminen ja leipomispelit.
Vähän jännittävämpiä pelejä olivat esimerkiksi oktonautit, jossa seikkailtiin sukellusveneellä ja väisteltiin "pahiksia", kuten haita tai laavaa.
Hugo pelasi hampaat irvessä, koko keho jännittyneenä.
Tunnin kuluttua ilmoitin, että pelaaminen riittää tältä päivältä ja laitoin koneen kiinni.
Aloitetaan siitä, että Hugo on aina ollut kauhean kiltti lapsi. Harmitus on lähinnä näkynyt itkuna ja murjottamisena.
Nyt poika sai kuitenkin kunnon RAIVARIT. Itki ja karjui samaan aikaan, löi, heitteli tavaroita ja paiskoi ovia. Harmistus pelin lopettamisesta yhdessä väsymyksen ja nälän kanssa aiheutti kaaoksen. Tilanteen ratkaisi se, että pidin Hugoa tiukassa syleilyssä niin kauan, että rauhoituttiin.
Namu onneksi nukkui koko episodin ajan.
Hugon rauhoituttua menimme pojan autosänkyyn ja luin monta kirjaa väsyneelle pojalle.
Seuraavana päivänä Hugo halusi taas pelata ja mairittelu alkoi: "Äiti, saanko mä pelaa, pliis, pliis, pliis.."
No kokeillaan, ajattelin. Jos se eilinen kohtaus tosiaan oli kaikkien olojen summa. Pelaamisen loputtua alkoi taas murjotus, itku, kiukuttelu, typerä paiskominen ja muu.
JOTEN nyt meillä on sääntönä: 4-vuotias ei pelaa, yksinkertaisesti.
Lapsi, joka on yleistyytyväinen, iloinen, leikkisä ja kiltti, muuttuu vihreäksi hirviöksi, kun ei saa pelata tai häviää pelissä.
Mieluummin pidän Hugon kuin hulkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti